Foucault-lukupiiri

[Pate]

Tänne Foucault'n lukupiiriin liittyvä vapaa porina ja alustukset jos haluaa laittaa. Tässä vielä sama kuin ekassa sähköpostissa:

* Käydään tekstiä läpi kerran viikossa aina yhden luvun verran. Alustusvuoroja kierrätetään ja niistä sovitaan vapaasti.
* Jos haluaa oman kirjan: Kristiina keräilee halukkaiden nimiä ja kartoittaa halvinta kirjakauppaa. Hinta ilmeisesti 12-16 euron paikkeilla.
* Otan skannit ekasta luvusta heti kun koneet alkavat toimia. Äsken ei vielä onnistunut. Jossain hyvässä välissä (ennen kun alan töhertää siihen) skannaan sitten koko kirjan, joten nidettä ei ole välttämätöntä ostaa omaksi, jos mielummin tulostaa / lukee näytöltä.

Ajan tasalla oleva aikataulu
(1. ke 18.11 klo 12 Luku 1 / Jussi.)
2. ma 30.11 klo 16 Luku 2,3 / Heidi

[Pate]

1. TAUSTA

Vuonna 1975 ilmestyi Tarkkailla ja rangaista ja puolitoista vuotta myöhemmin Seksuaalisuuden historian ensimmäinen osa. Teokset ovat samaa teemaa, vallan käsittelyä. Edellisessä näistä esitetään valta, joka on läsnä kaikkialla yhteiskunnassa ruumista kahlitsevissa kuria tuottavissa menettelytavoissa. Jälkimmäisessä esitetään seksuaalisuuden yhteys vallan verkostoihin.

Seksuaalisuuden historian myöhemmissä osissa oli tarkoitus käsitellä mm. väestön hallinnan menetelmiä 1700- ja 1800-luvulla. Lopullinen tavoite oli tehdä selkoa modernin ihmisen ja tämän itseymmärryksen muodostumisesta. Foucault'n 1970-luvun College de Francen luentosarjat käsittelivät tätä projektia, joka ei koskaan valmistunut.

2. KÄSITTEET

Valta. Valta ei ole resurssi, jonka voi omistaa, vaan se on toiminta- ja vaikutussuhde ihmisten, organisaatioiden, instituutioiden, asioiden ja tiedon välillä. Valta tuottaa tietoa diskurssien muodossa, tieto on edellytyksenä vallalle. Valta ei ole jako hallitsijaan ja hallittuun, vaan tulee alhaalta, ilmenee toiminnan suhteissa ja läpäisee yhteiskuntarakenteen.

Valta ei perustu itseensä eikä sitä luoda itsessään. Ei ole suhteita, kuten tuotanto, perhe ja seksuaalisuus, ja sitten valta näiden yläpuolella. Valta on näissä suhteissa sisäsyntyistä.

Genealogia. On olemassa diskursseja, puhumisen tapoja, jotka rajaamalla muodostavat mahdollisten tulkintojen objektin piirin. Diskurssi on pakottava käytäntö, historian alla oleva väkivaltainen voima. Tämä käytänön esille asettaminen on genealogiaa.

Lukupiirin luentosarja ei ole vallan yleinen teoria, vaan vallan varmistamisen tavan teorian alustusta. Kyseessä on totuuden politiikan tiede, jonka tehtävänä on esittää tieto kamppailun kohteena ja tässä kamppailussa käytetyt valtataktiikat.

3. TEOKSEN / LUENTOSARJAN TEEMA

Otsikkona on "Turvallisuus, maa-alue ja väestö", mutta voisi olla myös "Hallinnollisuuden historia".

Mitä on turvallisuus? Foucault esittää kolme historiallista modulaatiota käskylle "älä tapa / varasta"

I. Laki + rangaistus on lakikoodin järjestelmä, kaksijako sallittuun ja kiellettyyn. Kyseessä on "arkaainen" rangaistusjärjestelmä keskiajalta 1600- tai 1700-luvulle. Medikaalinen esimerkki spitaalisten kohtelu on tällaista: joko on tai ei ole ja tämän mukaan voi tehdä asioita.

II. Edellisen lisäksi etukäteiskontrollin ja rangaistuksen praktiikka: ehkäisyä, tunnistamista, oikaisu rangaistuskäytäntönä spektaakkelimaisen tilaisuuden sijaan. Kolmannen osapuolen personifikointi käytännön työkaluna. Kyseessä "moderni" järjestelmä. Medikaalinen esimerkki ruton hallinta: ei enää jakoa joko tai, vaan sääntöjä, kuten liikkumisrajoituksia ja karanteeneja.

III. Joukko kysymyksiä, halu tietoon koskien rikollisuutta, kysymykset hyödystä, haitoista, kustannuksista. Turvallisuuden koneisto, jossa rikos näyttäytyy todennäköisyytenä, kustannuslaskelmina ja binäärisen sallittu/kielletty -jaon sijaan käytössä hyväksyttävyyden mittari, oikein käyttäytymisen standardi. "Kontemporaarinen" järjestelmä. Medikaalinen esimerkki rokotukset.

III modifikaatiossa syntyy valtava teknologioiden järjestelmä, johon kuuluu tarkkailu, diagnoosi, luokittelu. Tällä pyritään takaamaan turvallisuus. Nähdään historiallinen turvallisuusteknologioiden ilmaantuminen. Luennon keskeisenä problematiikkana on näiden teknologioiden historia ja kysymys "voimmeko todela puhua turvallisuusyhteiskunnasta".

Turvalisuuden koneistoon liittyy neljä yleistä ominaisuutta, joista ensimmäinen on kysymys tilasta. Tilan voi ymmärtää toki maa-alueesna, jolle valtion valta ulottuu, mutta tästä ei ole kysymys nyt. Kyse on tilan jakamisesta ja turvallisuudesta tätä kautta. Kuri on sitä, että moneudesta yksilöllistetään. Kyse on moneuden organistoinnista, ja kysymykseen tilasta tulee suhtautua tämä mielessä pitäen.

Kaupunki on esimerkillinen tila. Se on oliona hallinnollinen, fyysinen ja sekoittunut (siispä tilan organisointi johtaa turvallisuuteen). Se on kierron (kaupallisen, väestöllisen) tila, mistä seuraa ilmeisiä kysymyksiä turvallisuuden ja tehokkuuden tasapainottamisesta. Foucault antaa esimerkkejä, joissa kaupungin rakentemisessa nämä seikat on huomioitu: hygienia, kaupankäynnin sujuvuus, tuontitullien sujuvuus, valvonnan mahdollistaminen. Kuri järjestää kaupungin fyysisesti ja institutionaalisesti turvallisuuden koneistolla.

Kyse on elämänpiiristä (milieu), joka on mahdollisten tapahtumien tila, johon kuuluvat luonnollinen ympäristö ja ei-luonnolliset tekijät, kuten ihminen ja talot. Elämänpiirin eliö on väestö (population), ei yksilö, vaan moneus, jonka liikkeet ovat intervention ensisijainen kohde.

Näin siis päästään luentosarjan otsikkoon: turvallisuus (security) taataan tekniikoilla, tai se on tekniikoita, jotka koskevat väestöä (population) tieteellisenä oliona; tämä ilmenee tilallisina tai konkreettisemmin maata (territory) koskevina järjestelyinä.

[Pate]

Ekassa tapaamisessa ihmeteltiin mitä Foucault tarkoittaa sanoessaan, että hän tekee on "totuuden politiikkaa", ei esimerkiksi sosiologiaa tai historiaa. Tätä voisi avata parrhesian käsitteellä, josta lukumatskua löytyy http://foucault.info/documents/parrhesia/ . Kyseessä ei siis ole totuus jonkin väitteen predikaattina, vaan kyse on todenpuhumisesta aktina, performanssina. Parrhesia on suoraan sanomista, epistemologista toimintaa ilman retorista valintaa ja harkintaa. Siinä missä lausumat ovat aina performansseja konteksteineen ja instituutiollisine edellytyksineen, suoraan puhuminen on dekontekstualisoitua. Kysymys on kai lopulta se, kuinka tällainen suoraan puhuminen on mahdollista ja millä tavalla se suhtautuu vallitseviin keskustelun käytänteihin.

Toinen ihmettelyn aihe oli dispositiivi, joka tekstissä esiintyy turvallisuuden yhteydessä (apparatus (dispositif) of security). Dispositiivin sanakirjamääritteistä lähimpänä Foucault'n ymmärtämää on "ennakkotoimien ja keinojen kokonaisuus, joka on tarkoitettu strategisten sotilasoperaatioiden toteuttamiseen". Dispositiivi on kamppailujen, kiistojen, vallankäytön ja valtapyrkimysten tilanne ja verkosto. Tieto erityisesti objektiivisena ihmisestä biologisena olentona tuotettuna on yksi tämän verkoston keskeinen elementti. Tämä on suunnilleen se tematiikka, josta turvallisuuden koneistossa, eli luentosarjan kohteessa ajetaan takaa. Dispositiivi on toiminnallista ja subjektoivaa, ja tähän liittyy läheisesti ylemmässä viestissä esitetty vallan alhaalta tuleminen. Kaiken kaikkiaan dispositiivi on yhteiskunnallisen vallan kokonaisuus.